Oksitosiini - kiintymyksen ja sosiaalisuuden hormoni 

Oksitosiini on aivolisäkkeen takalohkossa vapautuva neuropeptidi, joka säätelee ihmisen käyttäytymistä sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa, joista äidin ja lapsen välinen kiintymysside on ensimmäinen. Tämän suhteen laatu puolestaan muokkaa lapsen oksitosiinijärjestelmän kehitystä. Nämä vaikutukset heijastuvat sitten  yksilön sosiaaliseen käyttäytymiseen vielä aikuisenakin. Ne määrittelevät hänen stressinsietokykyään ja voivat olla esimerkiksi mielenterveyshäiriöiden, alkoholismin sekä sydän- ja verisuonitautien suoja- tai riskitekijöitä.

Olen työskennellyt yli 40 vuotta lapsipsykologina. Useamman kerran työurani aikana olen hämmästellyt sitä, miten julmasti isä tai äiti voi esimerkiksi avioerotilanteessa käyttää lastaan välikappaleena kostaakseen puolisolleen. Miksi jotkut ihmiset kykenevät  kaltoinkohtelemaan lasta sadistisesti itsekkäiden tarkoitusperiensä saavuttamiseksi?

Vasta muutamia vuosia sitten sain käsiini tutkimustietoa oksitosiinista. Se on yksi mielihyvähormoneista mm. dopamiinin ja serotoniin lisäksi. 


Oksitosiinilla on merkittävä rooli raskaudessa ja synnytyksessä. Imetyksessä sitä erittyy äidin aivoissa, että maito valuu tisusta vauvan suuhun. 

Oksitosiinin määrä ihmisen elimistössä lisääntyy koskettaessa, hyväillessä, halaillessa ja esimerkiksi orgasmissa. Sen tiedetään lisäävän myötätuntoa toisia ihmisiä kohtaan ja se mahdollistaa ystävyyden, hyvän tahdon ja hoivaamisen. 

Vaatii paljon rakkautta, että jaksaa synnyttää lapsen ja hoivata sitä vuosikaudet omista tarpeista tinkien.

Monta oksitosiini- molekyyliä pitää erittyä sekä vanhempien että lapsen aivoissa, että selviydytään kunnialla myös teini-iästä aikuisuuteen. 

Joillakin ihmisillä oksitosiinin erittyminen saattaa puuttua tai häiriintyä kuten minkä tahansa elimistön tuottaman muunkin hormonin. Tiedossani ei ole, että tälle sairaudelle olisi edes nimeä verrattuna esimerkiksi diabetekseen, jota on tutkittu paljon ja osataan hoitaakin hyvin. Jos olisi olemassa diabeteshoitoihin verrattavia lääkkeitä oksitosiinin puutteen korvaamisen, mitkä summat yhteiskuntamme säästäisikään esimerkiksi huoltajuusriidoista, stressistä, yksinäisyydestä, masennuksesta, narsismista tai autismista aiheutuneiden ongelmien hoidoissa. Inhimillisen kärsimyksen ja hädän vähenemisestä puhumattakaan.                               

Oksitosiinin erittymis- ja vaikutusmekanismi tuntuu kuitenkin olevan kovin konstikas systeemi. Lisäämällä sitä elimistöön ei vielä osata vaikuttaa juuri muuhun kuin synnytyksen käynnistymiseen. Tutkimusten mukaan ihmisen oman oksitosiinituotannon aktivoituminen ei ole mekaanista, vaan edellyttää myös tunnesidettä. Esimerkiksi ilman tunnesidettä tapahtuva kosketus, vaikkapa vanhusten vuodeosastolla, ei nosta kummankaan osapuolen oksitosiinitasoa. 

Jään ihmettelemään mikä tässä on muna ja mikä kana!!

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_action=1&p_p_state=maximized&viewType=viewArticle&tunnus=duo99526

http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mika_vikana/hyva_mieli_hormoneilla