Kun tuli aika uusia mökin kerrosängyn verhot eli salusiinit, päätin ottaa lakanoista pitsit koristeeksi. Tästäpä alkoikin prosessi, joka pani minut miettimään "naisten töitä" ja käsillä tekemisen arvoa. Ensinnäkin pitsit on käsin virkattu varsin ohuesta mutta kestävästä langasta. Käytin verhoihin pitsit neljästä lakanasta eli yhteensä 6 mteriä pitsiä. Uskomattoman työmäärän on joku naisihminen tehnyt niiden aikaansaamiseksi.Anoppini ei itse ollut käsityöihminen, mutta hän rakasti liinavaatteita ja teetti itselleen paljon kirjailtuja ja pitsein koristeltuja lakanoita ja tyynynliinoja.
Pitsin saaminen uusiokäyttöön edellytti sen purkamista pois lakanasta. Uskokaa tai älkää, mutta joku oli ommellut kaikki pitsit pienin tihein pistoin käsin kaksinkertaisella langalla lakanan päätyyn, vaikka lakana muuten oli ommeltu ompelukoneella. Työ oli tehty niin huolellisesti, ettei sitä ollut tarkoitettu ikinä purettavaksi. Koska halusin säästää pitsin ehjänä, tein varmaan yhtä paljon työtä ratkoessani kuin ompelija oli tehnyt kiinnittäessään.Sitä tehdessäni ajattelin monta kertaa isoäitiäni Sandraa. Kun itse opettelin ompelemaan ja tuli virheitä, enkä olisi viitsinyt purkaa, koska se vie niin paljon aikaa, mammallani oli tapana sanoa: "Jälkeenpäin ei kukaan kysy kuinka kauan tätä on tehty. Kaikki kysyvät kuka tämän on tehnyt."
Lakanoiden tekijän ei todellakaan tarvinnut hävetä työnsä jälkeä.
Itse ompelin ompelukoneella pitsit uuteen paikkaansa. Mökkimme kerrossänky sai oikein sievät ja arvokkaat uudet verhot. Nyt kun pitsit ovat siinä esillä, kaikki kävijät voivat ihailla menneitten sukupolvien käden taitoja. Toivon, että se antoi minulle oikeutuksen irrottaa ne lakanoista.
Jäljelle jääneestä lakanakankaasta ompelin kerrossängyn petareihin pusseja aluslakanoiksi.
